Työsuojelu on luonteva osa arkipäivän työtä

Työmarkkina-asiamies Markku Roiha Kuntatyönantajista sanoo, että työsuojeluorganisaatio hoitaa tehtävänsä.

– Varsinainen työsuojelu tehdään kuitenkin linjaorganisaatiossa. Tässä on parantamista.

Roiha muistuttaa, että työsuojelupäälliköt, työsuojeluvaltuutetut ja työsuojelutoimikunnat tekevät arvokasta työtä.

– He ovat asiantuntijoita. Varsinainen työsuojelu jää esimiehen tehtäväksi. Tässä tarvitaan vielä asennemuutosta ja koulutusta, Roiha painottaa.

– Puitteet työsuojeluyhteistoiminnan järjestämisessä ovat kunnossa, mutta työsuojelun todentumista arkipäivässä ei aina voi havaita.

Työsuojelu pitäisi myös kuntakentällä mieltää luontevaksi työn osaksi. Roiha ottaa esimerkiksi kansainväliset Suomeenkin sijoittuneet yritykset.

– Niissä työsuojelulla on itseisarvo. Yrityksen brändiin kuuluu esimerkiksi nolla tapaturmaa -ajattelu. Liiketoiminnassa työtapaturmien seuranta on ymmärretty paremmin.

Työtapaturmat aiheuttavat kustannuksia

Kunnissa ei oikein mielletä edes työtapaturmien kustannuksia. Toissavuonna vakuutusyhtiöt korvasivat kunta-alan työtapaturmia ja ammattitauteja noin 63 miljoonan euron edestä.

Paitsi inhimillistä kärsimystä työtapaturmat aiheuttavat myös taloudellisia menetyksiä. Kunnat maksavat työtapaturmista vuosittain 250 miljoonaa euroa, kun myös sairauslomille ja terveyspalveluille laitetaan hintalappu.

Roiha uskoo, että euro on yhä hyvä konsultti.

– Työtapaturman kustannukset ovat moninaiset, sillä kuluja tulee myös työpanoksen menettämisestä, sairauslomista, kuntoutuksesta ja tuurauksesta. Työntekijä menettää työtuloja. Lisäksi tapaturmat lisäävät kuntien terveysmenoja.

Kulttuuria on syytä parantaa

Toisissa paikoissa kirjataan jokainen ”läheltä piti” -tilanne ylös, toisissa pahoihinkin  työtapaturmiin suhtaudutaan vain tilastollisena välttämättömyytenä.

Roiha muistuttaa, että työsuojelussa on kyse työelämän peruslaeista.

– Jos työsuojelu tehdään vain rutiinilla, säädökset eivät ole saavuttaneet tavoitettaan. Me tuemme työyhteisöjä, mutta lähtökohdan pitää olla,  että yhteisön pitää oppia auttamaan itse itseään.

Vakuutusyhtiöillä on tietoa kunkin kunnan työtapaturmista. Roiha kehottaa kuntia ottamaan reilusti yhteyttä omaan vakuutusyhtiöönsä ja peräämään tarkkoja tietoja työtapaturmista ja läheltä piti -tilanteista.

– Työtapaturmien vähentäminen on myös vakuutusyhtiöiden intressissä.

Ne ovat tärkeitä kumppaneita.

Työtapaturmissa on kyse myös maineesta

Työtapaturmien karsimisessa on talouden lisäksi kyse maineesta. Roihan mukaan vaaralliset työtilanteet pitää saada minimiin, jotta tulevaisuudessakin kunta-alalle saataisiin työntekijöitä.

– Toki tämä on haasteellista, sillä kunnat ovat monialaisia toimijoita. Yhdellä alalla toimivassa yksityissektorin yrityksessä työsuojelu on suoraviivaisempaa.

Tiedonkulku molempiin suuntiin

Roiha painottaa moneen otteeseen lähiesimies–esimies–ylin johto -ketjun pitävyyttä.

– Tiedon pitää kulkea molempiin suuntiin. Ketjua pitää vahvistaa, jotta työturvallisuusasiat otetaan huomioon, hän sanoo.

– Esimiehillä on kovat tulostavoitevaateet. Heidän pitää saada työyhteisö toimimaan. Se lähtee luottamuksesta ja vuorovaikutuksesta.

Esimiesten johtamistaidot ovat kehittyneet, mutta Roihan mukaan kehitys voisi olla nopeampaakin.

– Koulutus ja johdonmukainen ylemmän portaan tuki ovat tarpeen tässäkin.

Määräyksiä täytyy noudattaa

Työntekijöilläkin työtapaturmien karsimisessa on selvä rooli. Määräyksiä täytyy noudattaa. Roihan mukaan etenkin suojainten käyttö unohtuu liian usein.

Työtapaturmien määrä aiotaan pudottaa kuntakentässä kahdessa vuodessa neljänneksellä. Vuoden 2011 tasosta se tietäisi 6 500 tapaturmaa vähemmän, ja vastaavan määrän ehyempiä työsuorituksia.

Roiha uskoo asennemuutokseen. Hänen mielestään se on lopulta helppoa:

– Inhotaan sitä yhtäkin mahdollista työtapaturmaa.