Sopimukset
4
/2014

Teksti: Birgitta Suorsa
Kuva: Matti Immonen

Työaikamalleja on riittävästi

– Työaikajärjestelmien määrä on riittävä. Niistä kannattaa etsiä ratkaisuja paikallisiin tarpeisiin, sanoo johtava työmarkkina-asiamies Suvi Kämäri KT:sta.

Suvi Kämäri näyttää työehtosopimusten riviä työhuoneensa hyllyltä ja ottaa käteensä KVTESin.

– Tässäkin on sisällä useita eri työaikajärjestelmiä liitteineen. Tästä ja muista virka- ja työehtosopimuksista löytyy mahdollisuuksia suunnitella työvuorot erilaisten tarpeiden mukaan, hän vakuuttaa.

Esimerkiksi työajan tasoittumisjärjestelmä ja liukuva työaika voidaan ottaa käyttöön työehtosopimuksen perusteella. Lisäksi työnantajan ja henkilöstön yhteisellä sopimuksella työehdoista voidaan sopia toisin kuin sopimuksessa sanotaan.

Sopimusmääräyksiä on Kämärin mukaan "vähintäänkin riittävästi". Hän muistuttaa, että eri henkilöstöryhmille ja tietyille työtehtäville on omat erityismääräyksensä.

– Määräyksiä tulisi pikemmin yksinkertaistaa ja ehkä yhtenäistää, hän linjaa ja mainitsee esimerkkinä pelastustoimen ja sairaaloiden työajat.

Nyt yhden esimiehen pitää osata useitakin eri työaikamuotoa. Pelkkä järjestelmien osaaminen on Kämärin mukaan vaativaa, ilman paikallisia sopimuksiakin.

Joustoihin isot mahdollisuudet

Moitteet virka- ja työehtosopimusten kahlitsevuudesta eivät Kämärin mielestä pidä paikkaansa. Hän kehottaa esimiehiä ottamaan työaikasuunnitelmissa huomioon kuntalaisten palvelujen ohella työntekijöiden jaksamisen.

– Myös paikallinen sopiminen on hyvin vapaata, kun puhutaan työajoista, hän huomauttaa.

– Viikoittainen säännöllinen työaika on toimistotyössä 36 tuntia ja 15 minuuttia. Sitä ei voi muuttaa, mutta esimerkiksi sen jakamisesta eri päiville voidaan sopia. Sunnuntai- ja ylityökorvauksetkin ovat paikallisesti päätettävissä.

Kämäri kehottaa käyttämään virka- ja työehtosopimusten sallimia joustoja hyväksi ennen kuin kunnassa ryhdytään miettimään omia työaikamalleja.

Toisinaan paikalliset sopimukset on sovittu niin kauan aikaa sitten, ettei kukaan muista, miksi sopimus ylipäätään tehtiin. Niistä sitten riidellään tuomioistuimia myöten.

– Paikallinen sopimus voidaan tehdä myös määräajaksi, Kämäri neuvoo.

Lisää suunnitelmallisuutta

Valtaosa kunta-alan työvoimasta on naisia, ja heistä merkittävä osa tekee työtä niin sanottuina epämukavina työaikoina eli iltaisin, öisin ja viikonloppuisin.

– Vasta viime aikoina on saatu tutkimustuloksia, kuinka työajat vaikuttavat henkilöstön jaksamiseen. Tulosten mukaan henkilöstön omat vaikutusmahdollisuudet työaikojen sijoitteluun auttavat jaksamaan työssä, Kämäri kertoo.

– Toisaalta työaikajärjestelyt voivat tutkimusten mukaan vaikuttaa terveyteen kielteisesti, vaikka oma kokemus kertoisi muuta.

Työvuorojen järjestelyllä voidaan lisätä työhyvinvointia ja sitä kautta palvelujen vaikuttavuutta.

– Esimiehet voivat vaikuttaa työaikajärjestelyillä työntekijöiden motivoitumiseen sekä työn kuormittavuuteen. Valinnat vaikuttavat myös siihen, millaisia ylimääräisiä kustannuksia työaikajärjestelyistä aiheutuu.

Kämärin mielestä työvuorosuunnitelmien toteutumiseen tulisi kiinnittää enemmän huomiota. Kyselyn mukaan vain noin kolmasosa vuoroista muutetaan toiminnallisten tarpeiden takia.

– Muutokset työvuorosuunnitelmiin johtuvat useimmiten muusta kuin yllättävistä toiminnallisista tarpeista. Yksittäisen työntekijän yllättävä poissaolo tai muutospyyntö työvuoroon aiheuttaa usein tarpeen muuttaa myös muiden työntekijöiden suunniteltuja työvuoroja.

Jatkuvat muutokset työvuoroihin vaikeuttavat työntekijöiden vapaa-ajan suunnittelemista.

Kämäri esittääkin, että työyksiköissä otettaisiin tavaksi keskustella mahdollisista vapaapäivän tarpeista hyvissä ajoin. Näin esimies pystyy varmistamaan, ettei työtaakka kasva kenellekään liian suureksi eikä jää kenellekään liian pieneksi.

– Työntekijöiden toiveita pitää kuunnella, mutta työvuoroista päättää esimies.

Esimiesten on Kämärin mukaan syytä tarkastella silloin tällöin myös autonomisen työajan piirissä olevien työaikoja. Työkuormat voivat kasvaa liiallisiksi, jos työntekijä esimerkiksi haluaa tehdä liian pitkiä työvuoroja tai liian monta peräkäistä työvuoroa saadakseen pitkiä vapaita.

– Työnantaja on vastuussa työntekijöiden jaksamisesta. Se vaikuttaa suoraan palveluiden laatuun.

Valuviat pitää korjata

Toisinaan paikallisten sopimusten soveltamiskäytäntöihin tulee ns. valuvikoja, joita on vaikea muuttaa jälkeenpäin.

Kämäri ottaa esimerkiksi ruokailutauon. Se on tarkoitettu työntekijän omaksi lepoajaksi keskeyttämään yli kuuden tunnin työnteon. Joissakin kunnissa on kuitenkin päätetty, että ruokailutaukoa ei tarvitse pitää, vaikka työtehtävät eivät estäisi työpaikalta poistumista. Silti ruokailuun saattaa käytännössä kulua hyvinkin puoli tuntia.

Toisaalta esimerkiksi jaksotyössä työntekijän oma halu ratkaisee, pitääkö hän puolen tunnin lepotauon vai syökö työtehtävien lomassa.

– Jos työntekijä korvaa puolen tunnin lepoajan kovin lyhyellä tauolla, hän väsyy, Kämäri lisää.

Työaikamääräyksiä kannattaa kehittää

Paikallinen tietämys työaikamallien tarpeista on kunnissa ja niiden yksiköissä. Sen sijaan valtakunnallisesti pitää pystyä ennakoimaan, millaisilla reunaehdoilla kunnat pystyvät järjestämään palvelut.

– Tarvitaanko lyhyempää vai pidempää työaikaa palvelujen ja työpaikkojen turvaamiseksi.

Kuntapöydässä ratkaistavina ovat satojen kuntien ja kuntayhtymien ja niiden yksiköiden työajat.

– Olemme toteuttaneet palkansaajajärjestöjen kanssa määräaikaisia työaikakokeiluja, jotta saisimme kokemuksia siitä, olemmeko kehittämässä järjestelmiä oikeaan suuntaan.

Kokeiluja on ollut muun muassa perhepäivähoidossa, jaksotyössä ja opetustoimessa.

– Kokeilut ovat olleet hyviä siinäkin mielessä, että kuntayksiköissä on keskusteltu asioista. Ja se on havahduttanut huomaamaan jo olemassa olevia mahdollisuuksia.

11.9.2014

Yhteystiedot

Suvi Kämäri

Puhelin:
+358 9 771 2381
Matkapuhelin:
+358 50 527 1097
Sähköposti:
Suvi.Kamari@kt.fi