Kuntien toiminta saa tunnustusta

Ankeita mielikuvia torjuu esimerkiksi pari tuoretta uutista marraskuun puolivälistä.

Ensinnäkin tuoreessa Legatum Instituten kansainvälisessä maavertailussa Suomen hallinto arvioitiin maailman parhaimmaksi. Vertailussa oli kaikkiaan 149 maan hallinnon tehokkuus, demokratian ja poliittisen osallistumisen taso sekä lainmukaisuuden toteutuminen.

Vertailussa tarkasteltiin myös talouden toimivuutta, koulutusta, terveyttä, turvallisuutta, sosiaalista pääomaa ja ympäristöä. Kaikilla mittareilla Suomen kokonaissijoitus oli vertailujoukon kolmas eli maailman huippuluokkaa.

Kuntien jalanjälki edellä mainittujen palveluiden järjestämisessä on huomattava. Epäkohtia korostavien uutisten läpi pitää siis tunnistaa, että julkisen sektorin toiminta on Suomessa loppujen lopuksi todella hyvällä tolalla.

Tuoreet verotilastot puolestaan tarjoavat esimerkin siitä, etteivät kunnat ole himoverottajia.

Kunnat ovat nostaneet tuloveroprosenttejaan viime vuosina tiheään tahtiin. Keskimäärin noin sata kuntaa on 2000-luvun alusta lähtien nostanut tuloveroprosenttiaan vuosittain. Kunnallisveron toistuva korottaminen on herättänyt ihmetystä ja loihtinut mielikuvaa tehottomista kunnista. Samalla kuitenkin maassamuutto on ollut suurta ja talouden rakenteet ovat muuttuneet nopeasti. Kuntien tehtäviä on lisätty hurjasti.

Marraskuussa kuntien oli päätettävä uusista vuoden 2017 tulo- ja kiinteistöveroprosenteistaan. Päätökset olivat erittäin maltillisia, sillä ensi vuodelle tuloveroprosenttiaan korottaa vain 47 kuntaa. Lisäksi kunnallisvero laskee 14 kunnassa. Tällaisia tuloksia ei ole nähty pitkään aikaan.

Tuloveroprosenttiaan nostaneissa kunnissa syyt verojen korotuksille olivat hyvin saman kaltaisia kuin monina vuosina aikaisemmin. Ne liittyvät joko kunnan tulopohjan heikkouteen tai menokehityksen nopeaan kasvuun.

Tulopohjaa ovat nakertaneet esimerkiksi asukasmäärän lasku, työpaikkojen väheneminen, kilpailukykysopimuksen aiheuttamat verotuottomenetykset tai valtionosuuksien leikkaukset. Kuntien menoja taas ovat kasvattaneet muun muassa erikoissairaanhoidon ja työttömyysturvan nopeasti nousseet kustannukset, asukasrakenteen muutokset ja vaikkapa kunnan raskas palveluverkko.

Näiden ongelmien kanssa painivat paitsi kunnallisveroaan korottavat kunnat niin lähes koko kuntakenttä. Jotain kuitenkin lienee tapahtunut, sillä veroprosentin nostoon tartutaan yhä harvemmin. Syytä voi etsiä esimerkiksi kunnista, jotka päättivät laskea veroprosenttejaan.

Veroprosenttiaan ensi vuonna laskevat ovat tyypillisesti pieniä kuntia, jotka ovat tasapainottaneet talouttaan veronkorotuksilla ja menoleikkauksilla jo useiden vuosien ajan. Myös asukasluvun kasvu tai jotkut hallituksen päätökset ovat voineet hyödyttää kunnan taloutta. Joka tapauksessa vuosien talouskuri ja useat tasapainottamiseen tähtäävät toimet alkavat nyt tuottaa tuloksia. Kunnan taloustilanteen salliessa veroeurot haluttiin pistää kiertoon alentamalla kunnallisveroprosenttia.

Yksittäistä selitystä ensi vuoden maltillisille veropäätöksille ei varmastikaan löydy. Kuntien oman sopeuttamisen lisäksi maltillisuuteen vaikutti varmasti myös linja, että julkisen sektorin tehtäviä ei enää lisätä. Suunta kulkee pikemminkin alaspäin.

Veropäätöksillään kunnat osoittivat reagoivansa taloutensa muutoksiin vastuullisesti. Vastuullisuus on kokonaisharkintaa, jossa toisinaan veroja voidaan alentaa ja toisinaan niitä joudutaan myös korottamaan. Ensi vuoden veropäätökset osoittivat kuitenkin sen, että veronkorotuksia vältetään viimeiseen asti. Tästä kuntien tulee saada luottamusta.