Kuntien säästöt luupin alla

Toisaalta valtion talousarvion valmistelukoneistossa on tunnustettu, että ihan kaikissa yksityiskohdissa tuohon 700 miljoonan euron tavoitteeseen ei ole käytännössä edes mahdollista päästä. Sopeutussummat on kuitenkin uitettu julkisen talouden suunnitelmaan täysimääräisesti. Se tarkoittaa kunnille monia valtionosuusleikkauksia oletettujen säästöjen perusteella.

Säästöjen euromääriin saatiin kaivattua selvennystä kesäkuussa, kun Kuntaliitto lähetti kuntiin ja sairaanhoitopiireille kyselyn, jolla selvitettiin hallitusohjelman keskeisimpien sopeutustoimien ja kilpailukykysopimuksen vuosityöajan pidennyksen tuomia hyötyjä. Kyselyn tulokset vahvistivat sen, mitä kaikki olivat jo epäilleetkin. Toimet ovat tuomassa kuntien kanssaan ekstraa vain noin 220 miljoona euroa. Se on noin kolmasosa tavoitelluista säästöistä.

Hallituksen ehdottamat sopeutustoimet ovat monet hyviä, säästöpotentiaalia sisältäviä esityksiä, mutta näin nopealla aikavälillä – hallituskauden neljänä vuonna – ne eivät tuota hallituksen esittämiä mittavia säästöjä. Euromäärillä mitaten parhaiten sopeutustoimista on onnistunut sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksujen korotus. Sen sijaan erikoissairaanhoidon keskittämisasetus ja laitoshoidon korvaaminen omais- ja perhehoidolla ovat lähteneet liikkeelle heikosti. Myöskään kilpailukykysopimuksessa sovittu vuosityöajan pidennys ei ole vielä tuottanut kunnille ennakkoon arvioitua määrää säästöjä.

Kyselyn tulokset otettiin mielenkiinnolla ja arvostuksella vastaan valtiovarainministeriössä ensi vuoden talousarvion valmistelussa. Toiveet nousivatkin korkealle siitä, että budjettikehykseen sisällytettyjä ylisuuria säästöarvioita korjattaisiin nyt vihdoinkin realistisemmalle tasolle.

Mutta mikä pettymys valtiovarainministeriön budjettiriihessä kuntia odottikaan. Ministeriö piti aikaisemmat säästöarviot ja niihin pohjautuvat valtionosuusleikkaukset ennallaan.

Ensi vuoden kuntataloutta koskevat valtion päätökset vahvistetaan lopullisesti vasta vuoden lopussa. Tässä vaiheessa näyttää siltä, että valtion finanssipolitiikka heikentää kuntataloutta jälleen kerran.

Eihän tässä näin pitänyt käydä. Hallituksen piti vahvistaa kuntataloutta, eikä heikentää sitä vuosi toisensa jälkeen. Kauniista puheista ja monista uudistuksista huolimatta kuntataloudesta on päädytty leikkaamaan sinne syntyneet hyödyt pois.

Hallitus tunnistaa ongelman, mutta muistuttaa, että kunnissa tehdään hallituksen mahdollistamien toimien lisäksi myös muita, omia säästöpäätöksiä. Näin tehdäänkin. Kuntaliiton kesäkuisessa kyselyssä kunnat listasivat pitkän listan säästötoimia alkaen sairauspoissaolojen pienentämisestä, koulu- ja palveluverkon uudistamisesta, tilojen käytön tehostamisesta ja investointikatosta.

Säästöt eivät ole kunnille vierasta. Pitkään jatkunut heikko talouskasvu, rakennemuutokset ja tulopohjaan kohdistuneet leikkaukset ovat kannustaneet kuntia niin henkilöstösäästöihin kuin muihin arjen säästöpäätöksiin. 

Kun laitetaan yhteen vaakakuppiin kaikki kuntien omat säästöt ja realistinen määrä hallituksen mahdollistamia kuntasäästöjä ja toiseen vaakakuppiin taas budjettikehykseen uitetut valtionosuusleikkaukset, niin tilanne tasapainottuu. Tilannetta tasaa jälkikäteen myös valtionosuuksien kustannusten jaon tarkistus.

Yksittäisessä kunnassa tilanne voi olla kuitenkin aivan muuta kuin tasapainoinen. Tulot, menot, säästöt ja leikkaukset määräytyvät kaikki eri tekijöiden perusteella. Lopputulos on helposti kaukana säästöjen ja leikkausten oikeudenmukaisesta tasosta.

Tilanne on ongelmallinen myös sen suhteen, että päävastuu hallituskauden lopun uusista säästöistä näyttää jäävän kuntakentälle. Vetoapua valtiolta ei näytä heruvan.

Työtä niin säästömahdollisuuksien kuin tuottavuuden lisäämiseksi on kuitenkin jatkettava yhdessä. Ensi kevään kehysriihi on tälle hyvä paikka.