Työelämän kehittäminen
3
/2018

Teksti: Taru Berndtson
Kuva: Kaisa Sirén

Yhteisvastuu jälleen kunniaan

Kunnat kirjaavat yhä useammin strategioihinsa vastuullisuuden pyrkiessään parantamaan vetovoimaisuuttaan ja työnantajamainettaan. Eri toimijat kunnassa vaan ymmärtävät vastuullisuuden usein eri tavalla.

Paula Alatalo, Kemijärven henkilöstöjohtaja

Vastuullisuus on jo pitkään ollut keskeinen käsite yritystoiminnassa. Sitä vastoin kuntien vastuullisuudesta on alettu puhua vasta viime aikoina. Aihetta tutkineelle Kemijärven henkilöstöjohtajalle Paula Alatalolle vastuullisuus tarkoittaa yhteistoimintaa ja avoimuutta asioiden eteenpäin viemisessä.

– Kuntien vastuullisuus on ollut itsestäänselvyys, koska niiden toiminta on vahvasti säänneltyä. Sääntelyllä ja ohjeistuksella pyritään varmistamaan eettisesti oikea ja yhtenäinen toiminta organisaatiossa, Alatalo toteaa.

Alatalon mukaan ohjeistus ja sen valvonta ei kuitenkaan aina riitä, koska vastuullisuus tarkoittaa usein eri ihmisille eri asioita. Vastuullisuudessa on siis pitkälti kysymys siitä, mitä eri toimijat sillä ymmärtävät.

– Usein vastuullisuudella ymmärretään oikeudenmukaisuutta, mutta oikeudenmukaisuuskin voi tarkoittaa eri ihmisille eri asioita. Joillekin se tarkoittaa tasan jakamista kaikille, toisille se on voimavarojen kohdentamista sinne, missä tarvetta on.

– Ymmärryksen erilaisuudesta johtuen törmätään helposti tilanteeseen, jossa vastuullisuuspuheella ei olekaan katetta.

Vastuullisuus kuuluu kaikille

Alatalon mukaan vastuullisuuden on kunnissa ajateltu perinteisesti kuuluvan ylimmälle johdolle. Se on lain mukaan tilivelvollinen yhtä lailla talouden raameissa pysymisestä kuin henkilöstön hyvinvoinnista.

– Viime aikoina on yhä enemmän ruvettu puhumaan myös työntekijöiden vastuusta. Näin henkilöstökin olisi vastuussa asiakkaiden hyvinvoinnista. Joidenkin mielestä taas henkilöstöpalveluilla on merkittävä rooli vastuullisuuden vartijana. Sen merkitys on vahvistunut erityisesti tiedolla johtamisen aikakautena.

Alatalon mielestä vastuullisuutta olisi kuitenkin mielekkäintä ajatella kokonaisvaltaisesti niin, että se kuuluu kaikille yli organisaatiorajojen.

– Jos ajatellaan kuntasektorin erityisyyttä, niin vastuullisuutta tarkasteltaessa pitäisi huomioida myös muut toimijat kuin vain viranhaltijat tai henkilöstöpalvelut. Koko henkilöstö, luottamushenkilöt ja viime kädessä aivan kaikki kuntalaiset ovat yhteisesti vastuussa siitä, että vastuullisuus toteutuu kunnassa. Vanha kunnon yhteisvastuun käsite kunniaan!

Yhteistoiminta tärkeää

Työssään henkilöstöjohtajana Alatalo nostaa yhteistoiminnan tärkeään rooliin.

– Sen merkitys on kasvanut jo pitkään, mutta olen havainnut, että sitäkin tulkitaan kunnissa eri tavoin. Joillekin työnantajan edustajille yhteistoiminta voi tarkoittaa jopa ammattijärjestöjen lukuun toimimista, mitä ihmettelen suuresti. Yhteistoiminnan ei pitäisi olla irrallaan muusta toiminnasta.

Alatalon mielestä henkilöstöjohtajien tai henkilöstön edustajien osallistuminen kuntien johtoryhmiin näyttää olevan yhä enemmän poikkeus kuin sääntö.

– Kyse ei ole niinkään statuksesta vaan signaalista henkilöstölle, että yhdessä tekemistä arvostetaan. Mielestäni henkilöstön tietämys ja osaaminen tulisi laajamittaisesti hyödyntää johtamisen vastuullisuutta palvelemaan. Jos näin toimittaisiin, päästäisiin eroon norsunluutorniajattelusta ja siitä, että suljettujen ovien takana tehdään päätöksiä vain kirjaten, että henkilöstöä on kyllä kuultu.

Alatalo uskoo, että yhteistoimintaan panostaminen kannattaa myös talousvaikeuksien keskellä kamppailevissa kunnissa.

– Luottamus punnitaan erityisesti talouden niukkuutta jaettaessa. Vastakkainasettelu voi näyttäytyä hyvinkin voimakkaana esimerkiksi viranhaltijoiden, henkilöstön edustajien tai luottamushenkilöiden kesken. Jopa laissa määritellyistä tai sopimusten mukaisista asioista ei aina haluta neuvotella, koska niiden pelätään uhkaavan taloutta.

Eroon kuppikunnista

Alatalo korostaa viranhaltijoiden puoluepoliittista sitoutumattomuutta.

– Kuntien toimintaympäristössä intressien kirjo on valtava. On tärkeää, että viranhaltijat tiedostavat omat näkemyksensä asioihin. Siten on helpompaa suhtautua avoimesti myös omista ajatuksista poikkeaville mielipiteille ja kokemuksille organisaatiossa.

Alatalo kiteyttää, että käytännön henkilöstöjohtamisessa vastuullisuus tarkoittaa avointa suhtautumista asioiden eteenpäin viemiseen.

– Kuten ei tutkimuksessakaan, niin myöskään käytännön työssä ei tule kiinnittyä ajattelua rajoittaviin kuppikuntiin tai omien intressien ajamiseen, mikä vaara kuntien kaltaisesssa toimintaympäristössä voi olla erityisen suuri.

Johtamisen vastuullisuus

Alatalo viimeistelee parhaillaan väitöskirjaansa kuntien henkilöstöjohtamisen vastuullisuudesta. Alatalo kiinnostui aiheesta, koska hänellä on pitkän kuntauransa aikana tullut vastaan paljon erilaisia eettisiä kysymyksiä.

Tutkimuksen tulokset ovat julkisia vasta väitöstilaisuuden jälkeen, mutta hän kertoo lähestyvänsä vastuullisuutta kokemuksellisesti.

– Kyseessä on tapaustutkimus, jossa on mukana kolme kuntaa eri puolilta Suomea. Tavoitteena oli valita kuntia, jotka ovat eri tavoin pyrkineet selviytymään talouden haasteista. Toimintaympäristön muutoksiin kukin kunta reagoi omalla tavallaan, minkä vuoksi myös kokemukset kuntien toiminnan vastuullisuudesta voivat olla erilaisia.  

Alatalo haastatteli tutkimustaan varten kuntien viranhaltijoita, luottamushenkilöitä ja henkilöstön edustajia.

Alatalon mukaan vastuullinen henkilöstöjohtaminen on käsitteenä hyvin tuore. Se on vasta viime aikoina alkanut esiintyä tutkimuskirjallisuudessa.

31.5.2018