Uppsalan kaupungin neuvottelupäällikkö Anna Lind kävelee rantakadulla pienen laivan vieressä
Kuntacaset
3
/2019

Teksti: Taru Berndtson
Kuvat: Jussi Vierimaa

4.6.2019

Ruotsissa kunnan talous määrää palkankorotusvaran

Ruotsissa kunta-alalla palkankorotuksista ei useimmilla aloilla neuvotella lainkaan, kertoo Uppsalan kaupungin neuvottelupäällikkö Anna Lind. Tiukkoja neuvotteluja käydään sitä vastoin työehdoista. Palkankorotukset määräytyvät kunnan palkankorotusvaran ja yksilöllisen suoriutumisen mukaan.

Ruotsin kunta-alalla työehdoista neuvotellaan kahdella tasolla. Ensimmäiset seuraavan neuvottelukierroksen kuntaneuvottelut alkavat syyskuussa Tukholmassa työmarkkinaosapuolten kesken. Silloin neuvotellaan valtakunnallisesti.

Neuvotteluosapuolina Tukholmassa ovat SKL (Sveriges Kommuner och Landsting, vastaa Suomen Kuntaliittoa ja KT Kuntatyönantajia) työantajan edustajana ja useita ammattiliittoja kuudessa neuvotteluryhmittymässä työntekijöiden edustajana.

– Neuvottelukokonaisuudessa on kaiken kaikkiaan mukana melko paljon ihmisiä, mutta välillä pöydän ääressä voi istua vain kaksikin henkilöä kerrallaan, kertoo Uppsalan kaupungin neuvottelupäällikkö Anna Lind.

Lindin mukaan neuvottelut voivat olla tiukkojakin vääntöjä. Niitä jatketaan kunnes asioista saavutetaan yksimielisyys. Kuntien luottamusjohto ei ole mukana neuvottelemassa, mutta neuvottelijat hakevat siltä suuntaviivoja myös kesken neuvottelujen.

Neuvottelut Tukholmassa käsittelevät työoloihin liittyviä asioita, esimerkiksi työaikaa. Suomalaisittain erikoista on, että palkankorotusten suuruudesta ei puhuta muuten kuin yhden suorittavaa työtä tekevien liiton ja lääkäriliiton neuvotteluissa. Niissäkin sovitaan palkankorotusten keskimääräisestä kustannusvaikutuksesta, ei lainkaan yleiskorotuksista. Nämäkin ovat  Lindin mukaan aikeissa muuttaa käytäntöään samanlaiseksi kuin muissa kunta-alan neljässä sopimuksessa.

Paikallisesti ei enää neuvotella

Kun Tukholmassa on saavutettu yksimielisyys, siirtyvät neuvottelut paikalliselle tasolle.

– Itse asiassa silloin ei oikeastaan enää voi puhua neuvottelemisesta.  Uppsalassa me tapaamme ammattiliitot ja kerromme tekeillä olevista uudistuksista ja muutoksista, ja siitä, millaisia tarpeita ja mahdollisuuksia meillä on palkankorotuksiin, Lind sanoo.

Tapaamista on edeltänyt palkankorotustarpeiden analysointi, palkkastrategiset päätökset ja niiden edellyttämät keskustelut poliitikkojen kanssa.

Tämän jälkeen alkavat järjestelmälliset kahdenkeskiset palkkakeskustelut. Sitä varten Uppsalassa palkat on jaettu tehtävänimikkeiden mukaan yhteensä 30 palkkahinnoittelukohtaan, ”laatikkoon”. Niiden sisällä palkankorotus määräytyy esimiehen tekemän työsuorituksen arvioinnin mukaisesti. Myös palkan sijainti palkkahinnoittelukohdan sisällä vaikuttaa palkankorotuksen suuruuteen.

– Keskustelu etenee siten, että esimies saattaa jollekin sanoa, että nähdäkseni olet suoriutunut erinomaisesti ja mielestäni sinulle kuuluu isompi palkka. Tai toiselle, että et ole suoriutunut tänä vuonna siten kuin olen odottanut, enkä siis korota palkkaasi nyt. Esimies päättää palkankorotuksista kunnan antaman budjetin puitteissa. 

Uppsalan kaupunki on tuottanut esimiehille suunnattua materiaalia palkkakeskustelujen ja työsuorituksen arvioinnin tueksi. Kaikki keskustelujen osapuolet voivat kuitenkin tutustua materiaaliin. Palkat pitää tarkistaa 1. huhtikuuta mennessä.

Samaa työtä tekevillä usein eri palkka

Palkkamallista seuraa, että vaikka kaksi työntekijää työskentelisi samassa ammatissa ja asemassa samalla työpaikalla, niin heidän palkkansa eroavat toisistaan, jos heidän työsuorituksensa ei ole sama. Lind kertoo, että on mahdollista, että hiljattain aloittaneella nuorella voi olla korkeampi palkka kuin vanhemmalla samaa työtä tekevällä.

Lindin mukaan Uppsalassa poliitikot eivät osallistu palkkojen arvioimiseen yksilötasolla. He saattavat kuitenkin antaa ohjeistuksia, esimerkiksi, että opettajien palkkoja on korotettava enemmän kuin muut kunnat ovat korottaneet vaikkapa yhden tai kahden vuoden ajaksi. Kuitenkaan ohjeita esimerkiksi tarkoista summista ei anneta.

Vaikka paikallisesti ei varsinaisesti neuvotellakaan palkoista niin Lindin mukaan ammattiliittojen toiminta vaikuttaa palkkoihin.

– Esimerkiksi opettajien kaksi ammattiliittoa ovat tavattoman voimakkaita ja ne tekevät paljon lobbaustyötä opettajien työn merkityksen korostamiseksi. Tulee mieleen, että jotkut muut erittäin tärkeät alat, vaikkapa lastensuojelu, jäävät hieman varjoon, koska niillä ei ole niin vahvaa ammattiliittoa. Opettajien löytämisessä ei ole täällä ollut erityisen isoja ongelmia.

Ammattiliittojen kanssa käydään lävitse myös palkankorotuskierroksen tulokset, eli että menikö se niin kuin oli ollut puhetta.

Valtakunnallinen malli palkkojen pohjana

Mutta miten palkat sitten ovat määräytyneet alun perin?

– Erittäin hyvä kysymys. Miten voimme palkkaprosessin tuloksena tosiaan sanoa, että ’tuo on oikea palkka juuri tuosta työstä’.

Lindin mukaan nykyiseen järjestelmään siirryttäessä palkat otettiin lähes sellaisenaan vanhasta järjestelmästä.

– Esimerkiksi lääkärin palkka on suurin piirtein 80 000 kruunua ja vaihtelee 50 000 ja 100 000 kruunun välillä. Sitä miten palkat aivan alun alkaen ovat määräytyneet, en tiedä.

– Nykyään meillä on syrjintälaki, joka määrää, että jokaisen työn vaativuuden suhdetta palkkatasoon olisi arvioitava. Tehtävä on todella vaikea. Miten ihmeessä laitat arvon opettajan työlle suhteessa lähihoitajaan ja niin edelleen!

Kunta-alalla ei pahaa palkkakilpailua

Kilpailevatko kunnat palkoilla Ruotsissa?

– Siitä puhutaan paljon. Joku voi sanoa, että tekee työtä Uppsalassa, koska täällä saa vaikkapa 5 000 kruunua kuukaudessa enemmän palkkaa jostakin hommasta, mutta käytännössä kyseessä ei ole mikään merkittävä asia. Ihmisillä on niin moninaisia syitä valita työ- ja asuinpaikkansa.

Tilastojen mukaan samojen alojen palkat vastaavat suhteellisen hyvin toisiaan eri puolilla maata.

– Länsi-Ruotsissa palkat ovat keskimäärin vähän matalampia kuin itärannikolla. Tukholman-Uppsalan seudulla ne ovat vielä hieman korkeampia. Asiaa ei kuitenkaan koeta ongelmana. On sitä paitsi paljon halvempaa asua länsi- kuin itärannikolla. Suurempi ongelma ovat muihin maihin, kuten Norjaan, muuttavat ihmiset, Anna Lind sanoo.

Uppsalan neuvottelupäällikkö Anna Lind kävelee ylös rappusia

Palkkamallilla pidemmät työurat?

Anna Lind sanoo, ettei pysty ottamaan kantaa siihen, kokevatko työntekijät työelämän oikeudenmukaisena Ruotsissa.

– Toivon että Uppsalassa on niin. En tunne tutkimustietoa asiasta, mutta minusta olisi hyvin järkeenkäypää, että jos ihminen pystyy itse omalla suorituksellaan vaikuttamaan palkkaansa ja näin tavallaan saa palkkion ponnisteluistaan, niin että se tekee heistä myös tyytyväisempiä. Ponnistelu olisi siis monella tavalla palkitsevaa.

Lind ei kuitenkaan usko, että Ruotsissa jatketaan työelämässä pidempään siksi, että työtyytyväisyys olisi niin hyvällä tolalla.

– Eläkejärjestelmää on muutettu väestön vanhenemisen takia siten, että eläke jää alhaiseksi, jos työelämän jättää jo 63-vuotiaana. Työssä jatkamista edistää sekin, että vanhempien työntekijöiden status on noussut. On siis paljon syitä, miksi ihmiset lykkäävät eläkkeelle jäämistä, mutta toivon, että yksi syy on se, että he ovat onnellisia työssään!

Lind ei muuttaisi ruotsalaista palkanmääräytymisjärjestelmää mitenkään.

– Prosessi on melko rankka kummallekin osapuolelle välillä tiukkojenkin neuvottelujen takia, mutta mielestäni tämä on ainoa tapa hoitaa asia nykyaikana. Se, ettei palkoista neuvotella työntekijöiden kanssa, ei tarkoita sitä, ettemmekö keskustelisi yhdessä paljon siitä, mikä on reilu palkka.

Lindin mukaan Uppsalassa on meneillään pitkäaikainen projekti, jossa haetaan tapaa taata oikeudenmukaiset palkat ei ainoastaan mies- ja naisaloille vaan kaikille aloille.

– Prosessi vie aikaa, mutta tavoitteena on kehittää systeemiä koko ajan vieläkin oikeudenmukaisemmaksi. Vain työhön liittyvien tekijöiden pitäisi vaikuttaa palkan pohjatasoon.

Organisaaation palkkaprosessia korostetaan

KT Kuntatyönantajien johtava työelämän kehittämisen asiantuntija Niilo Hakonen toteaa, että Ruotsissa on nykyään aivan toisenlainen palkkauskulttuuri kuin Suomessa.

– Suomessahan työ- ja virkaehtosopimusten yleiskorotukset olivat monella alalla pitkään käytännössä ainoa tapa saada palkankorotuksia mahdollisten palvelusvuosilisien ohella. Vielä 1980-luvulla Ruotsinkin tapa muistutti meidän tapaamme, mutta 1990-luvun taitteessa he luopuivat keskusjärjestöjen välillä tehdyistä keskitetyistä palkkaratkaisuista. Liitot ryhtyivät kehittämään omia palkankorotusmallejaan.

Hakosen mukaan kunta-ala on Ruotsissa yksityistä edellä palkkojen sopimisessa.

– Suomesta katsoen esimerkiksi heidän numerottomat sopimuksensa ja palkkaprosessinsa tuntuvat hurjilta. Niissä on kuitenkin aika paljon järkeä sekä palkansaajan että työnantajan näkökulmista.

Ruotsin kunta-alan työehtosopimuksissa korostetaan organisaation palkkaprosessia, palkkapolitiikkaa ja yksilöllisiä palkantarkistuksia.

Mallia Suomeenkin?

Hakonen pitää Ruotsin tapaa sopia palkat periaatteessa oikeudenmukaisena ja turvallisena. Hänen mielestään edellytys mallin toimivuudelle ja olemassaololle on se, että työnantajat ovat pystyneet kantamaan vastuunsa siitä.

– Hyvänä pidän sitä, että esimiehen on palkkakeskustelussa pystyttävä perustelemaan palkan ja palkankorotuksen suuruus työntekijälle, ja että palkkakeskustelut käydään järjestelmällisesti samoilla periaatteilla jokaisen työntekijän kanssa.

Hakosen mukaan työnantaja ja palkansaajaliitot myös tukevat työpaikkoja siinä, että yhteisymmärrys saavutetaan.

– Suomessa keskustellaan usein vasta siitä, mikä on perälaudan muoto, eli mitä tehdään sitten kun ei päästä sopimukseen. Ruotsissa ei aina edes ymmärretä, mitä tarkoitetaan perälaudalla. Aina on päästy yhteisymmärrykseen.

Hakosen mielestä Suomessa palkan yhteys hyviin työsuorituksiin ja osaamiseen jää monilla aloilla liian ohueksi.

– Tyytyväisyyttä ei lisää sekään, jos järjestelmällisten palkkakeskustelujen puuttuessa äänekkäät ja itse pyytävät saavat isomman palkan, mutta hiljaisemmat jäävät nuolemaan näppejään. Ruotsin tapaan meilläkin voisi palkankorotuksia jakaa enemmän palkkausjärjestelmän, esimerkiksi  työsuorituksen arvioinnin ja todellisten palkankorotustarpeiden mukaisesti.