ihmisiä neuvottelupöydän ympärillä.
Sopimukset
6
/2020

Teksti: Teuvo Arolainen Kuva: Seppo Haavisto

14.12.2020

KT kehittyy yhteiskunnan mukana

Joulukuun alussa 50 vuotta täyttänyt KT on elämänsä aikana muuttunut yhteiskunnallisen kehityksen mukana. Eri aikoina eri asiat ovat olleet tärkeitä tai vaikuttavia. Työmarkkinat ja lainsäädäntö ovat vuosien mittaan muovanneet toimintaa.

Lähtötilanne vuonna 1970 oli aika selkeä. Kunnallisen virkaehtosopimuslain, kunnallisista työehtosopimuksista annetun lain sekä kunnallista sopimusvaltuuskuntaa koskevan lain voimaantulo keskitti virka- ja työehtosopimusten solmimisen uudelle Kunnalliselle sopimusvaltuuskunnalle. Se oli kunnallisen itsehallinnon kannalta suuri muutos ja merkitsi muun muassa virkasuhteisen henkilöstön sopimus- ja työtaisteluoikeuden toteuttamista.

Toiminta oli alussa hyvin keskitettyä ja sidoksissa valtiosektorin toimintaan, joskin kunta-alan palkkausjärjestelmä oli joustavampi kuin valtiolla. Elettiin kuitenkin solidaarisen palkkapolitiikan aikaa.

Julkisen vallan toimijoiden palkkausjärjestelmät ovat sittemmin selvästi lähentyneet. Myös neuvottelu- ja sopimusjärjestelmä alkoi pian käydä joustavammaksi.

Vahva neuvottelujärjestelmä nosti kunta-alan lamasta

Kun kunta-alan omaa neuvottelu- ja sopimusjärjestelmää ryhdyttiin kehittämään, paino oli palvelussuhteen ehtojen yhtenäistämisessä. Asioiden hoitoa keskitettiin, pelisääntöjä luotiin.

Vaatimukset lisätä kuntien päätösvaltaa palkkausasioissa kasvoivat 1980-luvulla. Osaksi tämä johtui siitä, että kuntien ja kuntayhtymien tehtävät laajenivat ja monipuolistuivat suuresti 1970- ja 1980-luvuilla. Kunta-alan henkilöstö kaksinkertaistui. Suurimmillaan henkilöstön määrä oli 1980-luvun lopussa, lähes 440 000 ihmistä.

Saman vuosikymmen lopulta alkanut lama kuritti Suomea. Kunta-alalla paikalliset sopimukset ja henkilöstömenojen säästöt turvasivat lamavuosina työpaikkoja. Se oli vahvan ja toimivan kuntien neuvottelujärjestelmän ansiota, samoin nousu lamasta.

Paikallista sopimista käytettiin hyvin ennakkoluulottomasti. Pohjalla oli vuoden 1993 uusi pääsopimus, joka antoi kunnille ja kuntayhtymille laajat oikeudet sopia työmarkkina-asioista myös paikallisesti. Paikallinen sopiminen on edelleen tärkeää.

Työelämän kehittäminen yhä tärkeämpää

Ajoittain kunta-alan ja yleensä julkisen sektorin kasvua on haluttu hillitä. Painetta on tullut muualta yhteiskunnasta, mutta myös kunta-alalta erilaisten tuloksellisuussuositusten muodossa. Tulosjohtaminen, tuottavuus, taloudellisuus, tuloksellisuus nousivat esiin 1980-luvulla, 2000-luvulla ryhdyttiin ensin puhumaan asiakkaista.

Sittemmin on syntynyt nykyaikainen näkemys palveluiden ja työn järjestämisestä. Siihen kuuluvat palvelustrategiat ja strateginen henkilöstöjohtaminen. Laatu, motivaatio ja palkitseminen ovat arvossaan.

Nämä liittyvät työelämän kehittämiseen ja henkilöstön työkyvyn ylläpitämiseen. Tänä vuonna näiden merkitys on tullut taas todistettua etätöiden ja digitalisaation voimakkaan kasvun vuoksi.

Kuntien talous merkitsee paljon

Myös kilpailu osaavan työvoiman saamisesta kunta-alalle nousi esille jo kauan sitten. Väestöpohjan muuttuminen on tiedostettu pitkään, samoin työvoiman kansainvälistyminen. Maahanmuuttajien osuus sekä kunnallisten palveluiden käyttäjinä että tuottajina kasvaa yhä.

Kuntien työnantajapolitiikka nykyään yhä selvemmin kiinni siinä, miten kunnat pärjäävät taloudellisesti ja miten elinvoimaisia ne ovat. Työikäisen väestön väheneminen ja eläkeikäisten määrän kasvu vaikuttaa näihin paljon muun muassa sosiaali- terveydenhuollon menojen paisumisena.

Kuntien toiminta työnantajina on ollut selkeää ja määrätietoista. Se on myös ollut luotettavaa, mikä on lisännyt koko kunnalliseen työmarkkinajärjestelmän uskottavuutta.