Helsingin kaupungin digatalisaatiojohtaja Mikko Rusama
Asian tuntija
1
/2021

Teksti: Hanna-Kaisa Hämäläinen
Kuva: Eeva Anundi

17.2.2021

Tekoälyä ihmisten ehdoilla

Helsingin kaupungin digitalisaatiojohtaja Mikko Rusama näkee tekoälyn hyödyntämisessä monia mahdollisuuksia, mutta kaipaa keskustelua tekoälyn eettisistä periaatteista.

Maailman toimivin ja parhaiten digitalisaatiota hyödyntävä kaupunki. Siinä Helsingin visio, jota Mikko Rusama on toteuttanut elokuusta 2018 lähtien. Nyt, yli kaksi vuotta myöhemmin, hän vaikuttaa yhä innostuneelta työstään.

– Tässä on mieletön paikka vaikuttaa Helsingin ja sitä kautta koko Suomen menestymisen mahdollisuuksiin, hän kertoo.

Menestystä tavoitellaan muun muassa tekoälyn avulla. Helsinki on hiljattain perustanut tekoälyrekisterin, johon on koottu esimerkkejä tekoälyn käytöstä kaupungin palveluissa. Niitä ovat esimerkiksi NeRo-neuvolarobotti ja kirjaston älykäs aineistohallintajärjestelmä.

Lisäksi tekoälyä on kokeiltu esimerkiksi työvuorosuunnittelussa, allekirjoitusten tunnistamisessa ja tapahtumatarjonnan suunnittelussa. Kokeilujen kautta kaupunki pyrkii löytämään parhaat kohteet, joissa tekoäly voi parantaa palvelua.

Onko tekoäly reilu?

Tekoälyn hyödyntäminen ei suinkaan ole ongelmatonta.

– Iso kysymys on se, onko tekoäly ihmisiä kohtaan reilu? Toimiiko se ihmisten eduksi, vai onko siitä haittaa jollekin, Rusama sanoo.

Tekoälyn puolueellisuudesta on viime vuosina nähty monia esimerkkejä, joissa tekoäly on esimerkiksi suosinut miehiä rekrytoinneissa, tai syrjinyt ihmisiä ihonvärin perusteella.

Ihmisten omat ennakkoasenteet voivat päätyä tekoälysovellukseen, mikäli sen luomisprosessia ei ole mietitty riittävän tarkasti.

Myös tekoälyn opettamiseen käytetty data on olennaista.

– Jos data on huonolaatuista tai opetusaineistoa on liian vähän, se saattaa vääristää tekoälyn toimintaa, Rusama perustelee.

Tekoälyn puolueellisuutta voi Rusaman mukaan välttää olemalla mahdollisimman läpinäkyvä ja avaamalla tekoälyn periaatteet julkiselle arvioinnille. Tekoälyn käyttöön liittyvät olettamukset, tavoitteet, käytetyt tietolähteet, eettiset näkökulmat ja mahdolliset riskit on tärkeä kuvata mahdollisimman selkeästi.

Rusaman mukaan tärkeintä on kuitenkin seurata ajan kanssa, miten tekoäly toimii. Kaikki haittavaikutukset eivät välttämättä näy heti. Arvioinnin pitäisi olla jatkuvaa ja korjauksia pitää tehdä jos haittoja havaitaan.

Entistä ennakoivampi kaupunki

Terveydenhuollossa potilasadatan analysointi algoritmien ja tekoälyn avulla mahdollistaa varhaisen puuttumisen tiettyihin terveysriskeihin. Se taas voisi vähentää erikoissairaanhoidon tarvetta ja säästää kustannuksia.

Ongelmaksi voivat kuitenkin muodostua tietosuojakysymykset. Vaikka tekoäly tunnistaisi sairastumisriskissä olevat henkilöt, onko kaupungilla oikeus analysoida dataa ja kutsua riskiryhmäläisiä hoitoon?

– Toisaalta jos emme toimi näin, syyllistymmekö heitteillejättöön? Kunnillahan on velvollisuus käsitellä populaation terveysriskejä ja hoitaa ihmisiä parhaiden hoitosuositusten mukaisesti, Rusama pohtii.

– Kun puhutaan tekoälystä, pitäisi puhua myös datankäytön periaatteista ja siitä, millä ehdoin ihmisen tietoja voidaan hyödyntää.

Rusama haluaakin luoda mekanismit, joiden avulla ihmiset voivat itse vaikuttaa siihen, miten heidän tietojaan hyödynnetään. Jokaisella tulee olla oikeus myös kieltäytyä yhteydenotoista.

Tekoälyn mahdollisuudet eivät rajoitu vain kaupunkilaisille tarjottaviin palveluihin. Sen avulla voidaan esimerkiksi optimoida rakennusten lämmitystä ja ilmastointia tai ennakoida korjaustarpeita.

– Näen suuria mahdollisuuksia tekoälyn hyödyntämisessä, mutta olemme vielä ihan alkuvaiheessa. Tämä vaatii hirveästi perustan rakentamista, Rusama sanoo.

Hän myös muistuttaa, ettei tekoäly itsessään ratkaise mitään.

– Pitäisi ensin unohtaa se tekoäly ja miettiä asiakaslähtöisesti mitkä ovat ne keskeiset kehitystarpeet ja haasteet palvelutuotannossa, ja vasta sitten miettiä miten asian voi ratkaista. Tekoäly voi olla yksi mahdollisuus, mutta ei mikään itseisarvo.