Ella Autti, Lapin yliopiston väitöskirjatutkija. Kuvaaja Kaisa Sirén.
Asian tuntija
4
/2021

Teksti: Hanna-Kaisa Hämäläinen
Kuva: Kaisa Sirén

14.9.2021

Irti häpeästä

Häpeä on yllättävän yleistä suomalaisessa työelämässä, vaikka siitä ei seuraa mitään hyvää. Tutkija Ella Autti haluaa lisätä ymmärrystä ja keskustelua häpeän roolista työpaikoilla.

Kun Ella Autin äiti neljä vuotta sitten menehtyi ALS-tautiin, Autti päätti jättää työnsä mainosalalla ja ryhtyä tutkimaan sitä, miten terveysalan työyhteisöissä muodostuu häpeää.

– Kun seurasin äidin sairastamista läheltä, aloin ymmärtää, että vaikka häpeä on potilaan kokemuksissa, se voi tulla myös lääkärin tai hoitajan vastaanotolta, Autti kertoo.

Häpeä voi siis valua organisaation ylätasoilta alaspäin.

– Loppupäässä saattaa olla asiakas, joka terveysalalla on se hyvin haavoittuvassa asemassa oleva potilas.

Monet Autin havainnoista voi yleistää koskemaan kaikkia työyhteisöjä. Hän on huomannut työssä koetun häpeän olevan yllättävän yleistä, mutta aiheesta ei juuri puhuta. Autti haluaa muuttaa asian ja ravistella käsityksiämme häpeästä.

– Suomalaisessa kulttuurissa on vielä aika paljon sitä näkökulmaa, että häpeä on jopa hyödyllinen tunne, ja että pysymme ruodussa, kun tunnemme häpeää. Se alkaa olla aika vanha käsitys. Kyllä nyky­psykologia empiirisen tutkimuksen perusteella pitää häpeää lähtökohtaisesti haitallisena tunteena, jolla on negatiivinen vaikutus ihmisen psykologiseen ja sosiaaliseen hyvinvointiin, Autti toteaa.

Yksilötasolla häpeä voi syntyä tehdyistä virheistä ja niiden häpeämisestä. Työpaikoilla saattaa myös vallita häpeää ruokkiva toimintakulttuuri, jossa nöyryytystä tapahtuu lähes huomaamatta. Jos virheen tehnyttä työntekijää nöyryytetään muiden nähden, voivat tilannetta todistavat kollegatkin alkaa pelätä häpeää ja nöyryytetyksi tulemista. Autti kutsuu tätä näkymättömäksi ja ennakoivaksi häpeäksi. Silloin ihminen ei välttämättä tunne häpeää jatkuvasti, mutta häpeän tai nöyryytyksen pelko leijuu ilmassa.

Työpaikoilla tulisi kiinnittää huomiota siihen, miten ja millaisella sävyllä puhumme toisillemme. Palaute pitäisi kohdistaa aina käyttäytymiseen, ei koskaan henkilöön. Jos huomaa nöyryyttäneensä toista, ratkaisu on Autin mukaan yksinkertainen: aito anteeksipyyntö.

Häpeä voi johtaa loppuunpalamiseen

Nöyryytyksen ja häpeän välille on tärkeä tehdä käsitteellinen ero.

– Häpeässä ihminen tuntee olevansa itse huono, mutta nöyryytyksen tunteessa joku on saanut aikaan sen huonouden tunteen, Autti kertoo.

Nöyryytyksen tunne voi kuitenkin helposti muuttua häpeäksi, jolloin ihminen alkaa uskoa tehneensä jotain niin väärin, että on huono ihminen.

Häpeän hinta on kova. Se voi aiheuttaa ahdistusta ja pelkoa esimerkiksi työpaikan menettämisestä tai vuorovaikutus­tilanteista, lisätä stressiä ja ylitöitä.

– Varmasti sellaisella pelolla me alamme tehdä entistä enemmän työtä, että ei koettaisi häpeää. Se saattaa hyvinkin johtaa burnoutin puolelle, Autti sanoo.

Myös työn kehittäminen ja uusien asioiden keksiminen on vaikeaa häpeää tuottavassa työkulttuurissa, sillä kokeileminen ja virheiden tekeminen on olennainen osa näitä prosesseja.

Lisäksi häpeä rapistaa empatiakykyä. Jos ihminen vaikuttaa töykeältä tai häpeämättömältä, voi käytös kummuta hänen itse kokemastaan häpeästä.

Empatia korjaa häpeän haittoja

Empiiristä näyttöä työpaikkojen häpeää kitkevistä keinoista on vähän, mutta Autti ammentaa vinkkinsä psykologian puolelta. Hän ehdottaa, että työyhteisöissä opeteltaisiin tunnistamaan ja käsittelemään itsetietoisia ja sosiaalisia tunteita, kuten häpeä ja nöyryytys. Jo häpeän erottaminen syyllisyyden tunteesta voi auttaa.

– Voi olla huojentavaa huomata, että vaikka me kaikki teemme ajoittain virheitä ja huonoja tekoja, emme ole huonoja ihmisiä, Autti sanoo.

Hän myös toivoo, että ihmisiä kannustettaisiin kertomaan omista tunteistaan. Hän myöntää sen olevan helpommin sanottu kuin tehty, sillä Suomessa hävetään tunteita.

– Sanotaan että isot pojat tai tytöt ei itke, ja hävetään kun itketään. Ei itku ole mikään häpeän asia vaan ihan normaali ihmisen tunnereaktio, Autti muistuttaa.

– Häpeäkokemuksista puhuminen on tosi haavoittuvainen tilanne. Silloin pitäisi pystyä puhumaan siitä jollekin, joka on empaattinen, turvallinen ihminen, joka ei ala arvostelemaan.

Empatia korjaa sitä ihmisten välistä tunneyhteyttä, jonka häpeä on katkaissut.


Kuka hän on?

Ella Autti, väitöskirjatutkija

Autti on häpeän ja nöyryytyksen tutkija Lapin yliopiston hallintotieteiden tiedekunnassa. Vapaa-aikaansa hän viettää lumilautailun ja lukemisen parissa.