Työaika, mies ja kelloja
Sopimukset
4
/2013

Kuva: Pixhill

10.9.2013

Työaikajoustoista toiminnallista hyötyä

Työajan poikkeusjärjestelyiden tarve on arvioitava palvelutoiminnan tarpeista lähtien. Niistä kannattaa sopia vain silloin, kun niillä saavutetaan toiminnallista hyötyä.

Tasoittumisjakson pituus toiminnan mukaan

Pidemmällä tasoittumisjaksolla pystytään paremmin ottamaan huomioon toiminnassa tapahtuvat kausivaihtelut. Työtä tehdään enemmän silloin, kun on kiireisempää ja hiljaisempina aikoina voidaan työntekijöille antaa enemmän vapaata ilman, että sijaisia tarvitsisi palkata.

Pidemmät tasoittumisjaksot tuovat järkevästi käytettyinä myös kustannussäästöjä ylityökorvausten vähentyessä. Samalla voidaan tarjota palveluja kuntalaisille heille sopivina aikoina.

KT suosittelee, että jaksotyössä käytettäisiin pääsääntöisesti kahden tai kolmen viikon tasoittumisjaksoa. Suosituksen taustalla on työtuomioistuimen ratkaisu keskeytyneen kaksoisjakson ylitöiden korvaamisesta, jonka mukaan kutakin kaksois- tai kolmoisjakson jaksoa tarkastellaan erikseen yllättävästi keskeytyneellä jaksolla (ks. KT:n yleiskirje 7/2009).

Liukuva työaika

Kaikkien ei tarvitse olla liukuvassa työajassa eikä liukuvassakaan työajassa kaikkien järjestelmien liukumarajojen olla samat. Vaikka täyttä työaikaa tekevät työntekijät noudattaisivat liukuvaa työaikaa, osa-aikainen voi olla ns. kiinteässä työajassa.

Erilaiset liukumavaihtoehdot ovat perusteltuja silloin, kun työnantajan sisällä on useita toimintayksiköitä, joiden toiminta ja palvelujen tarjoamisen tarve poikkeaa toisistaan. Työnantaja voi antaa lisäohjeita liukumien käytöstä.

Työvuoron pituus voi vaihdella

Yleisenä tavoitteena pidetään työpäivän tai työvuoron yhtäjaksoisuutta. Työvuorojen pituudet voivat kuitenkin vaihdella.

KVTES:n III luvun 7 § ja 8 § sekä 15 § antavat mahdollisuuden yhdeksäntuntisen työpäivän käyttöön. Työvuoron maksimipituus jaksotyössä on 10 tuntia ja eräissä paikoissa yövuorot 11 tuntia (III luvun 12 §). Tästä on mahdollista poiketa lyhytaikaisesti, mikäli viraston tai laitoksen toiminta sitä välttämättä edellyttää. Paikallisesti sopien työvuorot voivat olla säännönmukaisestikin pidempiä kuin 10 tuntia.

Työvuorolle ei ole määritelty minimipituutta. Alle neljän tunnin työvuoroja ei kuitenkaan tule käyttää, elleivät työntekijän tarpeet tai toiminnan kannalta perusteltu syy tätä edellytä. Joissakin tapauksissa voi olla toiminnan kannalta perusteltua käyttää myös ositettua työvuoroa, vaikka tavoiteltavaa on työvuorojen yhdenjaksoisuus.

Työvuoron pituus tulisi sekin harkita toiminnasta lähtien. Tarvitaanko pitkiä työvuoroja, mitä hyötyjä pitkistä työvuoroista on ja onko toiminta sellaista, että pitkiä työvuoroja voidaan käyttää ilman riskejä? Työvuoron pituuteen vaikuttavat työaikalain mukainen vuorokausilepo, jonka on oltava vähintään 9 tuntia jaksotyössä ja 11 tuntia muissa työaikamuodoissa.

Työajan suunnittelusta vastaavan esimiehen tulee tarkkaan harkita pitkien työvuorojen ja pitkien työjaksojen käytön tarpeellisuutta ja soveltuvuutta eri henkilöillä ja eri työyksiköissä.

Pidemmällä aikavälillä liiallinen rasitus voi johtaa pahimmillaan lisääntyneisiin sairausajan kustannuksiin. Pitkien työvuorojen käyttö ei saisi aiheuttaa lisäkustannuksia esimerkiksi ylitöitä tai lisää epämukavan työajan korvauksia. Pidemmillä työvuoroilla aiheutetaan helposti myös henkilöstövajetta osassa tai kaikissa vuoroissa, jolloin usein turvaudutaan ylimääräisten määräaikaisten työntekijöiden palkkaamiseen.

Edelleen kuulee, että käytössä on ns. työajanlyhennyspäivä (yleensä perjantai), jolloin työvuoro suunnitellaan lyhemmäksi kuin viikon muina työpäivinä. Perustetta sen käytölle ei löydy KVTES:sta.

Työajan ja työvuorojen sijoittelu

Työnantaja vastaa ja päättää töiden, työaikojen ja –vuorojen sijoittelusta eri päiville. KVTES ei sisällä määräyksiä säännöllisen työajan sijoittamisesta tiettyyn kellonaikaan tai viikonpäivään. Työvuorot voidaan sijoitella hyvinkin porrastetusti työpäivän sisällä.

Jaksotyöaikajärjestelmässä työtä tehdään ympäri vuorokauden, joten työvuorot voidaan suunnitella mihin vuorokaudenaikaan tahansa. Yleis- ja toimistotyöajassa työvuorot voidaan sijoitella porrastetusti työntekijöiden kesken toiminnan kannalta klo 06.00–23.00 välille siten kuin yksikön työhuiput edellyttävät. Yötyötäkin (23–06 välillä) voidaan teettää yleis- ja toimistotyöajassa lakisääteisten palvelujen hoitamiseksi.


Juttu on julkaistu lehden 4/2013 Talous tasapainoon -liitteessä.