lankaa ja lankakerä
Sopimukset
6
/2019

Anne Kiiski, neuvottelupäällikkö

12.12.2019

Säästöistä voi sopia yhdessä

Yhteisesti sovitut talouden sopeuttamistoimet tai paikallinen sopiminen voivat olla vaihtoehto osa-aikaistamisille, lomautuksille tai irtisanomisille.

Koska kuntien ja kuntayhtymien kuluista noin puolet on henkilöstömenoja, vaikeissa taloustilanteissa säästöjä on haettava myös niistä. Kunnissa ja kuntayhtymissä ovat yleistyneet talouden tasapainottamisohjelmat, joilla henkilöstömenoissa ei haeta vaikutukseltaan lyhytkestoisia säästöjä, vaan taloutta suunnitellaan useaksi vuodeksi eteenpäin.

Kun säästöjä haetaan henkilöstömenoista, joudutaan usein käynnistämään yhteistoimintaneuvottelut. On tärkeää, että yhteistoimintaneuvotteluissa neuvotellaan laajasti ja rakentavasti yhteistoimintalain sanamuodon mukaisesti eri vaihtoehdoista, joiden avulla säästöt voitaisiin toteuttaa.

Mikäli henkilöstömenojen sopeuttaminen ei onnistu henkilöstön kanssa yhteisesti sovituilla säästöillä, paikallisilla virka- ja työehtosopimuksilla tai työnantajan yksipuolisilla toimenpiteillä, työnantajalle jää harkittaviksi säästötoimenpiteiksi osa-aikaistaminen, lomautus tai irtisanominen taloudellisilla ja tuotannollisilla perusteilla.

Yhteistoimintamenettely määritelty tarkasti

Laissa työnantajan ja henkilöstön yhteistoiminnasta kunnissa (KuYTL) on lueteltu asiat, jotka yhteistoiminnassa ainakin on käsiteltävä.

Tällaisia asioita ovat esimerkiksi henkilöstön asemaan merkittävästi vaikuttavat muutokset työn organisoinnissa ja taloudellisista tai tuotannollisista syistä toimeenpantava osa-aikaistaminen, lomauttaminen tai irtisanominen.

Myös tilanteessa, jossa kunnan talousarvioehdotuksessa edellytetään toimenpiteitä, joiden toteuttaminen todennäköisesti aiheuttaisi useita irtisanomisia, osa-aikaistamisia, lomautuksia tai merkittäviä heikennyksiä palvelussuhteiden ehdoissa, toimenpiteitä on käsiteltävä yhteistoimintamenettelyssä ennen kuin kunnanhallitus tekee valtuustolle lopullisen talousarvioehdotuksen.

Yhteistoiminnan tarkoituksena on neuvotella käsiteltävänä olevien asioiden perusteista, vaikutuksista ja vaihtoehdoista. Tavoitteena on yksimielisyys, mutta viime kädessä päätökset tekee työnantaja. Päätökset tehdään vasta yhteistoimintaneuvotteluiden päätyttyä.

Työnantajan on aina kunkin asian käsittelyn yhteydessä tarkistettava yhteistoimintalaista mm. kenen kanssa neuvotteluja käydään, mikä on työnantajan tiedotusvelvollisuus ja asettaako laki neuvotteluille aikataulun.

Työnantajan on huolehdittava siitä, että yhteistoimintamenettely hoidetaan asianmukaisesti.

Työnantajan on myös tarkistettava, mitkä järjestelyt edellyttävät sopimista, mistä voidaan sopia suoraan työntekijän kanssa ja mistä järjestelyistä työnantaja voi päättää yksipuolisesti.

Korkeimman oikeuden ratkaisu (KKO 2019:66) muistuttaa siitä, että työnantajan on oltava todella tarkka siitä, miten yhteistoimintamenettelyyn liittyvä prosessi kokonaisuudessaan hoidetaan ja minkä lainkohdan perustella sekä minkälaisella aikataululla kutakin neuvottelun kohteena olevaa asiaa pitää käsitellä. Työnantajilla on todellinen riski joutua maksamaan hyvitystä, jos yhteistoimintamenettelyssä on puutteita.

Yhteiset ohjeet paikallisen sopimisen edistämisestä

KT laati pääsopijajärjestöjen kanssa yhteisen ohjeistuksen paikallisen sopimisen edistämistä syksyllä 2016. Yhteiset ohjeet on huomioitava yhteistoimintaneuvotteluissa säästöistä neuvoteltaessa. Säästötoimenpiteistä sopimisen vastineeksi työnantaja voi sitoutua pidättäytymään osa-aikaistamisista, lomautuksista ja irtisanomisista taloudellisilla ja tuotannollisilla perusteilla määrätyksi ajanjaksoksi.

Yhteisessä ohjeistuksessa on tuotu esiin:

  • Paikallisia virka- ja työehtosopimuksia tehtäessä pitää ottaa huomioon työnantajan taloudellinen tilanne.
  • Paikallinen sopiminen voi parantaa tuloksellisuutta, palveluiden saatavuutta ja turvata työpaikkoja.
  • Paikallisen sopimisen pitää hyödyttää molempia osapuolia.
  • Paikallisten erityisolosuhteiden arviointi paikallista sopimusta tehtäessä kyetään tekemään parhaiten paikallisella tasolla.
  • Sopijapuolet pitävät tärkeänä paikallisten sopimiseen perustuvien ratkaisujen edistämistä myös työnantajan vaikeassa taloudellisessa tilanteessa. Tällaisessa tilanteessa paikallisen sopimisen tavoitteena on työpaikkojen säilyttäminen.
  • Vaihtoehtona työvoiman vähentämiselle yhteistoiminnan yhteydessä käsiteltäisiin myös palvelussuhteen ehtojen sopeuttamista.

Työntekijän ja viranhaltijan sitoutuminen säästöihin 

Yhteistoimintaneuvotteluiden yhteydessä käsillä olevan asian perusteita, vaikutuksia ja eri vaihtoehtoja tuodaan esiin myös ne säästövaihtoehdot, joihin työntekijät ja viranhaltijat voivat sitoutua henkilökohtaisesti.

Työntekijät ja viranhaltijat voivat sitoutua esimerkiksi siihen, että he pitävät palkattomia työ- ja virkavapaita. Työntekijöiden kanssa voidaan myös sopia erilaista tehtäväjärjestelyistä. Nämä eivät edellytä paikallisen virka- ja työehtosopimuksen tekemistä.

Työntekijän ja viranhaltijan kanssa voidaan sopia lomarahan vaihtamisesta vapaaksi, mikäli vaihtamisesta on tehty paikallinen virka- ja työehtosopimus.

Työnantajan yksipuoliset keinot

Yhteistoimintamenettelyissä on hyvä käydä läpi myös ne säästövaihtoehdot, jotka eivät edellytä sopimista työntekijöiden ja viranhaltijoiden tai palkansaajajärjestön kanssa.

Esimerkkejä säästötoimenpiteistä:

  • töiden uudelleen järjestelyt, uudet toimintatavat ja muu tehostaminen
  • luonnollisen poistuman hyödyntäminen
  • täyttölupamenettely/vaikeutettu rekrytointimenettely
  • sijaisten ja määräaikaisten käytön vähentäminen
  • toimintoja ulkoistaminen/ yhtiöittäminen
  • seutuyhteistyö
  • palvelujen ja toimintojen supistaminen
  • ostopalvelu- ja vuokratyövoiman käytön vähentäminen
  • ostopalvelu- ja vuokratyövoiman käytön lisääminen
  • henkilöstöetuuksien karsiminen
  • valtakunnallisten sopimusten tasoa parempia palvelussuhteen ehtoja koskevien paikallisten sopimusten purkaminen
  • yhteiset ohjeet paikallisesta sopimista

KT on seurannut kuntien ja kuntayhtymien sopeuttamistoimia henkilöstömenoista tiedusteluilla  >

Ohjeet paikallisen sopimisen edistämiseen ovat KT:n yleiskirjeessä 7/2016 >