Minna Lehikoinen, Helsingin kaupungin työvoimasuunnittelija. Kuva: Eeva Anundi.
Kuntacaset
2
/2021

Teksti: Taru Berndtson
Kuvat: Eeva Anundi

21.4.2021

Kaikki osaaminen käyttöön

Helsingin kaupunki yrittää helpottaa hoito- ja kasvatusalan työvoimapulaa rekrytoimalla vieraskielistä työvoimaa. Koulutetuilla ongelmana on usein ammatillinen pätevöityminen. Vähän koulutetuilla korostuu verkostojen puute ja vaikeus saada suomen kielen opetusta.

Työvoimasuunnittelija Minna Lehikoinen Helsingin sosiaali- ja terveystoimialalta koordinoi ulkomailla tutkinnon suorittaneiden sairaanhoitajien pätevöitymiseen liittyviä asioita.

Lehikoinen kertoo, että kaikki EU- ja Eta-maiden ulkopuolella ja jotkut EU- ja Eta-maissakin sairaanhoitajatutkinnon suorittaneet joutuvat jatkamaan Suomessa opintoja tutkintonsa täydentämiseksi. He joutuvat myös  hakemaan Valviralta oikeutta ammatin harjoittamiseen.

– Valvira antaa lausunnon siitä, mitä lisäopintoja tai korvaavia toimenpiteitä henkilö tarvitsee. Työnantajan on tärkeää tiedostaa, että prosessi ei ole kaikille hakijoille samanlainen.

Lehikoisen mukaan Helsinkiin tulee sairaanhoitajia esimerkiksi Filippiineiltä ja muista Aasian maista.

Tällä hetkellä pääkaupunkiseudun kunnat edistävät ulkomaalaisten sairaanhoitajien ammatillista pätevöitymistä yhteistyönä ’korkeasti koulutettujen maahanmuuttajien osaamiskeskus’ –nimellä kulkevassa, työllisyyden kuntakokeilun piirissä olevassa hankkeessa.

Lehikoinen huomauttaa, että kaikki nykyiset täydennyskoulutushankkeet on tarkoitettu korkeakoulutuille sairaanhoitajille.

– On olemassa maita, esimerkiksi Venäjä, joissa sairaanhoitajien koulutus ei ole bachelor-tasoista. Toistaiseksi näistä maista tuleville hoitajille ei valitettavasti ole mitään pätevöitymisväylää täällä, vaikka heillä olisi paljonkin työkokemusta.

Palkallista harjoittelua sairaaloissa

Minna Lehikoisen työhön kuuluu myös harjoittelupaikkojen järjestäminen ulkomailla tutkinnon suorittaneille sairaanhoitajille. Esimerkiksi viime vuonna Helsingin sairaaloissa oli harjoitteluissa 38 tutkinnon täydentäjää.

– Saimme heistä rekrytoitua kaupungille 20 sairaanhoitajaa. Muut työllistyivät oletettavasti erikoissairaanhoitoon tai yksityiselle puolelle.  Osa menee muualle Suomeen.

Helsingin sosiaali- ja terveystoimiala on tarjonnut Valviran edellyttämän harjoittelun palkallisena.

– Kaikki tutkintoa täydentävät sairaanhoitajat eivät saa opintososiaalisia etuja, mutta toki palkallisuus on eräs keino rekrytoida hoitajia.

Lehikoinen muistuttaa, että on vaativaa ohjata sellaista henkilöä, jolla on jo ennestään osaamista.

– Pitää osata tunnistaa se osaaminen, mitä jo on,  samoin se, mitä pitää vielä opetella. Usein hän vielä harjoittelee vieraalla kielellä, joten suomen kielen kehittymistä pitää osata tukea. Ohjaaminen edellyttää vielä monipuolisempaa osaamista kuin tutkinto-opiskelijan ohjaaminen.

Ohjaamisen tueksi Helsingin sosiaali- ja terveystoimessa on käytössä valmennustyyppisiä videoita ohjaajille ja työyhteisöille. Syksyllä on käynnistymässä neljänä iltapäivänä toteutuva ohjaajakoulutus ammattiin pätevöityvien sairaanhoitajien ohjaamisesta.

Hankkeista pysyviin käytäntöihin

Lehikoisen mukaan Helsingillä on pitkä historia ulkomaalaisten sairaanhoitajien ammatillisen pätevöitymisen edistämisessä. Vuosien 2005 ja 2017 välillä kaupunki järjesti näille hoitajille pätevöitymiskoulutusta RekryKoulutuksena yhteistyössä Diakonia-ammattikorkeakoulun ja TE-palveluiden  kanssa.

– Suunnittelimme yhteistyönä koulutuksen sisällön, sillä mitään valmista mallia ei ollut. Kahdentoista vuoden aikana tästä pisimmillään puolentoista vuoden koulutuksesta valmistui noin 170 amk-sairaanhoitajaa.

Koulutukset jouduttiin lopettamaan asiasta vastaavien ministeriöiden muun muassa kielitaitoon ja pätevöitymiseen liittyvän kannanoton vuoksi. Sittemmin ulkomaalaisten sairaanhoitajien pätevöitymistä on avitettu erilaisten hankkeiden kautta, joista viimeisin, Sote-silta, päättyi maaliskuussa 2021.

Minna Lehikoinen harmittelee ammatillisen pätevöittämisen hankeluonnetta.

– Toimintaa olisi helpompi suunnitella, jos se vakiintuisi. Nykyisissä hankkeissa on jo luotu toimiva malli, jossa koulutus voidaan aloittaa joustavasti, ja siinä pystytään  järjestämään jokaiselle räätälöity harjoittelu. Osa suoriutuu nopeastikin täydennyskoulutuksesta, mutta Valviran prosessit ottavat oman aikansa.

Lehikoinen pohtii, että hankkeista omaksuttujen käytäntöjen vakinaistaminen voi olla hankalaa osittain siksi, että ulkomaisen työvoiman ammatilliseen pätevöitymiseen liittyviä asioita hoidetaan monessa eri ministeriöissä.

– Nyt tuntuu, että tämä ongelma on tiedostettu ja esimerkiksi joulukuun alkupuolella työministeriö, sosiaali- ja terveysministeriö sekä opetusministeriö järjestivät asiasta yhdessä keskustelutilaisuuden.

Koulutetaanko hoitajia ulkomaille?

Lehikoisen mielestä yksi tapa nopeuttaa ulkomaalaisten hoitajien työllistymistä olisi kielen opetuksen kehittäminen.

– Valviran edellyttämä kielitaito on monella riittämätön. Yksi mahdollisuus kielitaidon kehittämiseen voisi olla valtakunnallinen verkkokurssi, jonka kautta voisi opiskella hoitotyössä tarvittavaa kielitaitoa. Mitä nopeammin kielitaito kehittyy, sitä nopeammin työllistyy.

Yksi ihmetyksen aihe valtakunnan tasolla on Lehikoisen mielestä se, että Suomessa järjestetään sairaanhoitajakoulutusta myös englanniksi.

– Siinä koulutuksessa on todella vähän suomen kielen opetusta, mutta siitä valmistuvat saavat suomalaisen amk-sairaanhoitajapätevyyden. Ilman suomen kielen taitoa he eivät voi kuitenkaan työllistyä Suomessa. Vaikuttaa siltä, että suomalaisia resursseja käytetään hoitajien kouluttamiseksi muihin maihin.

Lehikoinen ihmettelee myös sitä, miksi Suomeen rekrytoituja sairaanhoitajia on täällä työllistetty hoiva-avustajiksi tai koulutettu lähihoitajiksi.

– Olisi todella tärkeää, että sairaanhoitajatutkinnon suorittaneet ihmiset työllistyisivät sairaanhoitajiksi.

Riikka Heloma, Helsingin kaupungin kasvatuksen ja koulutuksen toimialan HR-asiantuntija. Kuva: Eeva Anundi.
Kaikkia työntekijöitä kannustetaan ammatilliseen pätevöitymiseen työssä, jos sellaiseen on tarvetta, kertoo HR-asiantuntija Riikka Heloma.

Oppisopimuksella lastenhoitajaksi

HR-asiantuntija Riikka Heloma Helsingin kaupungin kasvatuksen ja koulutuksen toimialalta kertoo, että varhaiskasvatuksessa – kuten kaupungilla ylipäänsä – tehdään systemaattisesti työtä vieraskielisen työvoiman saatavuuden edistämiseksi.

– Vaikkapa päiväkodeissa voi äidinkieleltään muuta kuin suomea tai ruotsia puhuva henkilö  opiskella varhaiskasvatuksen lastenhoitajan tehtävään oppisopimuskoulutuksessa. Koulutukset toteutuvat yhteistyössä TE-toimiston, Stadin ammattiopiston ja työnantajan kanssa.

Kun ulkomailla varhaiskasvatuksen opettajan tutkinnon suorittanut henkilö hakee tutkintoaan vastaavaan työhön Suomessa, tarvitsee hän Opetushallituksen (OPH) päätöksen tutkinnon rinnastamisesta tai tunnustamisesta. OPH arvioi, täyttääkö tutkinto sellaisenaan kelpoisuusvaatimukset vai tarvitaanko  lisäopintoja. Suomen kielen taidon on oltava myös riittävän hyvä.

Riikka Heloman mukaan kasvatuksen ja koulutuksen toimialalla kannustetaan kaikkien työntekijöiden, niin kantasuomalaisten kuin maahanmuuttajienkin, ammatilliseen pätevöitymiseen työssä, jos  sellaiseen on tarvetta.

– Varhaiskasvatuksen tehtävissä on määräaikaisessa työsuhteessa työskenteleviä, joilla ei ole tutkintoa tai  opinnot ovat jääneet kesken. Olemme apuna siinä, että tutkinnon voi suorittaa työn ohessa.

Tanja Namrood, projektisuunnittelija. Kuva: Eeva Anundi.
Tanja Namrood on projektisuunnittelija Women to work -hankkeessa, jonka kohderyhmänä ovat pitkään kotona olleet naiset. Hankkeessa on ollut mukana 180 naista.

Erityisellä tuella työelämään

Pitkään kotona olleet, maahan muuttaneet naiset muodostavat ryhmän, jonka työvoimaa ja osaamista ei ole saatu täysipainoisesti käyttöön. Tälle  joukolle on suunnattu noin kaksi vuotta sitten käynnistynyt Women to work -hanke. Kohderyhmänä ovat somalin-, venäjän- ja arabiankieliset naiset. Hanke tarjoaa ohjausta näillä kielillä sekä selkosuomeksi.

Hanketta koordinoi Helsingin työllisyyspalvelut ja sitä rahoittaa Euroopan sosiaalirahasto yhdessä Helsingin kaupungin kanssa.

Projektisuunnittelija Tanja Namrood kertoo, että hankkeessa tarjotaan muun muassa tietoa työelämän pelisäännöistä, vahvistetaan digitaitoja sekä etsitään osallistujien kanssa yhdessä työkokeilu- ja työpaikkoja. Toistaiseksi hankkeessa on ollut mukana 180 naista.

– Osallistuneiden joukosta löytyy hyvin erilaisia tarinoita. Tyypillistä on, ettei korkeakoulututkintoa ole pystytty rinnastamaan Suomessa. Tai sitten koulupolku on keskeytynyt jo varhaisessa vaiheessa pakkomuuton seurauksena.

Namroodin mukaan tällä ryhmällä on hankaluutena se, että naisilla ei ole Suomessa juurikaan verkostoja. Heidän on siitäkin syystä vaikeaa oppia suomea.

– Useimmilla ei ole enää oikeutta osallistua kotoutumassa oleville maahanmuuttajille tarkoitetuille kielikursseille. Olemmekin viestineet toimialoille, että heidän tukemiseensa tarvitaan kielikursseja.

Hankkeessa on suunniteltu muun muassa pilottijakso, joka johtaa oppisopimuksella suoritettavaan koulunkäyntiavustajan koulutukseen. Yhteistyökumppanina on Stadin ammatti- ja aikuisopisto.

Namroodin mukaan hankkeen kahden ensimmäisen vuoden jälkeen vajaa neljännes osallistujista on työelämässä joko normaalissa palkkatyössä tai esimerkiksi palkkatuen kautta taikka koulutuksessa tai hakemassa sellaiseen. Loput käyvät suomen kielen kurssia tai ovat  työnhaussa. Noin kolmasosalle ei jatkosuunnitelmaa syntynyt.

– Suurin osa työllistyneistä on hoiva-alalla. Emme ole tarkoituksellisesti ohjanneet naisia juuri sinne, mutta monet ovat kokeneet sen omimmaksi.

Namroodin mielestä erityisesti maahan muuttaneisiin naisiin olisi mielekästä satsata senkin vuoksi, että tutkimusten mukaan perheellisten naisten kohdalla heikko työmarkkina-asema siirtyy eteenpäin seuraavalle sukupolvelle, erityisesti tyttärille